Auto ja kuljettaja vedetään hiihtohissillä mäen päälle, jossa auto irtoaa hissistä automaattisesti ja ajonautinto voi alkaa. Alas tullaan pelkän painovoiman avulla mutta ei suinkaan päättömästi mistä tahansa, vaan rinteeseen tehtyä mutkaista rataa pitkin. Ulosajojen varalta rata on reunustettu rengasvalleilla. Autot lähtevät hissistä radalle n. 20 sekunnin välein, joten jokainen saa tulla alas omaa vauhtiaan tarvitsematta pelätä törmäyksiä toisten autojen kanssa.

Vaikka rinneautoilu on kehitetty hauskaksi vapaa-ajan aktiviteetiksi, niin automaattinen ajanottojärjestelmä antaa mahdollisuuden myös kilpailemiseen joko itsensä tai kavereidensa kanssa. Muutaman totuttelukierroksen jälkeen lähes jokaisessa herää sisäinen kilpailuvietti, joka antaa jo muutenkin hauskalle toiminnalle vielä oman lisämausteensa.

Tässä uutuuslajissa kaikki lähtevät samalta viivalta, sillä välineet ovat samat kaikille ja tasaväkisiä keskenään. Rinneautoilu ei ole fyysisesti rasittavaa eikä ikä, koko tai sukupuoli vaikuta lopputulokseen, joten mikäpä sen mukavampi tapa ottaa mittaa kavereista ja katsoa kuka on porukan Mika tai Tommi.

Harvasta asiasta voidaan yhtä perustellusti sanoa, että se on erittäin helppoa mutta vaikeaa. Rinneautoilun kohdalla tämä pitää kuitenkin paikkansa sillä ajaminen on niin helppoa, että ajokortitonkin tuntee olonsa kotoiseksi heti ensi metreistä alkaen. Vaikeus astuu kuvaan vasta, jos yrittää tehdä uuden rataennätyksen.

Vaikka nopeudet pysyvät koko ajan turvallisella tasolla, niin ajaminen tuntuu huomattavasti vauhdikkaammalta kuin miltä se katsojasta näyttää. Rinneautoilun vauhdikkuudesta ovat yllättyneet mm. sellaiset huipputason rallikuskit kuten Alistair ja Colin McRae sekä kovan luokan rata-autoilija Jokke Kallio. Heidän aikansa osoittivat, että hyvä kilpa-ajaja omaksuu oudoimmankin välineen niksit varsin nopeasti.

Sanat eivät riitä kertomaan... eivätkä edes kuvat, joten poikkea käymään ja totea itse.

Katso paikkakohtaiset aukioloajat ja muut tiedot viereisistä linkeistä.